Kokemuksia Grüne Wochesta

Suomalainen maatalous ja elintarviketeollisuus taistelevat heikon kannattavuuden kanssa. Jos emme pärjää bulkilla, niin mitkä ovat vaihtoehdot? Kaksiosaisessa kirjoituksessani kerron havainnoistani Grüne Wochessa ja jälkimmäisessä pohdin niiden perusteella tekemiäni havaintoja suomalaisten elintarvikkeiden vientimahdollisuuksista ulkomaille. Kirjoitukset julkaistaan muutaman päivän välein.  

Olet varmasti huomannut, että maailman palikat ovat loksahtelemassa uusiin asentoihin. Ajureina ovat epävakaat poliittiset tilanteet niin länsimaisissa demokratioissa, kuin Aasian muslimivaltaisissa maissakin. Robotisaatio ja tekoäly tuovat omat epävarmuutensa perinteiseen tapaan elää ja tehdä töitä, vaikka kukaan ei vielä tiedä miten nämä asiat lopulta vaikuttavat elämäämme. Muutos on tuonut mukanaan huolen huomisesta ja työpaikkojen säilymisestä. Olet myös luultavasti kuullut, että epävarmuuteen on reagoitu sanomalla, että meidän Suomessa pitää keskittyä vahvuuksiimme, bulkilla emme pärjää. Ajatus on mielestäni hyvä ja perusteltu.   Yksi suomalaisista vahvuuksista on ehdottomasti puhdas luonto, ja sitä myöten puhdas ja turvallinen ruoka. Me emme käytä esimerkiksi antibiootteja tautien ehkäisyssä siinä määrin kuin joissain Keski-Euroopan maissa. Suomalaisia elintarvikkeita kannattaa siis viedä maailmalle sillä ”kärjellä”, että ne ovat parempia kuin vastaavat tuotteet muualla, koska niiden nauttiminen ei saata ketään hengenvaaraan, ne ovat hyväksi terveydellemme, ja ovat hyvänmakuisia.   Business Finland´in vetämä Food From Finland -vientiohjelma on ollut käynnissä jo vuodesta 2014, ja sen tehtävänä on auttaa suomalaisia elintarvikeyrityksiä viemään tuotteitaan maailmalle. Nyt vetoapuun on tullut myös Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton (#MTK), jonka tilastojen mukaan maatalouden kannattavuus Suomessa on laskenut trendinomaisesti toistakymmentä vuotta, https://www.mtk.fi/maatalous/maatalouden_kannattavuus/.   Heti vuoden 2019 alkuun saatiin näyttävä panostus elintarvikkeiden vientiin, kun 18.-27.1. järjestettävä Berliinin #Grüne Woche käynnistyi. Grüne Woche on Euroopan suurimpiin jokavuotisiin elintarvike- ja maataloustapahtumiin lukeutuva messu, jossa Suomi oli vuoden 2019 partenerimaa. Messuilla käy tyypillisesti 400 000 vierailijaa, ja näytteilleasettajia on pääsääntöisesti Euroopan, Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maista. Suomella oli Grüne Wochessa oma hallinsa, johon MTK:n, Maa- ja metsätalousministeriön ja Business Finlandin yhteistyön tuloksena oli saatu suomalaisia elintarvikeyrityksiä esittelemään tuotteitaan. Etenkin MTK:n taloudellinen panostus oli mittava.

Suomi oli näyttävästi esillä messujen partnerimaana

Ennen messuja Suomen suurlähetystössä järjestettiin tapahtuma, jossa messuilla mukana olleet yritykset esittelivät tuotteitaan saksalaisille kauppojen sisäänostajille ja muille sidosryhmille. Tapahtumaa kunnioittivat läsnäolollaan mm. maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja Business Finlandin Food From Finland -ohjelman johtaja Esa Wrang. Tapahtumaan osallistui arviolta 200-300 henkilöä, ja vastaavia tapahtumia on järjestetty eri puolilla maailmaa ennenkin. Brändeistä edustettuina olivat etenkin alkoholinvalmistajat, sekä pienpanimot. Lisäksi mukana oli pieniä ruoantuottajia, jotka esittelivät mm. marjoista ja viljoista tehtyjä snack-tyyppisiä tuotteita.

Ostajatapahtumassa Suomen suurlähetystössä tarjottiin ruokaa suomalaisista raaka-aineista.

 

Grüne Woche…

Messu itsessään on valtava, yli 20 messuhallia käsittävä kokonaisuus, jossa on näytteilleasettajia viljelijöistä ruoantuottajiin ja maakunnista maatalouskoneiden valmistajiin.   Valtaosa halleista oli jaettu maittain niin, että jokaisella maalla oli oma osastonsa, jossa valmistettiin ja myytiin tyypillisimmin maihin liitettyjä annoksia tai raaka-aineita. Osastot oli rakennettu niin ikään maille tyypilliseen tapaan. Esimerkiksi Hollannilla oli paljon oranssia väriä, sekä suuret tulppaani-istutukset osastollaan, ja Ruotsilla vastaavasti punainen tupa keskellä standia, ja henkilökunnalla yllään keltaiset paidat ja kukkaseppeleet.

Hollannin kukkaloistoa

Saksan maakunnista useilla oli omat osastonsa, jotka oli rakennettu muistuttamaan oman maakuntansa kyliä. Esimerkiksi Bayerissa oluttuvat reunustivat kapeita kujia, ja nahkapöksyiset herrat nostelivat kolpakoita makkaransyönnin lomassa. Oleellisena osana osastoihin kuului esiintymislava, jossa soitti milloin mikäkin orkesteri asiaankuuluvaa musiikkia messuvieraiden iloksi.

Gruß aus Bayern

Vastapainona musiikille, ilonpidolle ja puheensorinalle esimerkiksi Marokon osastolla vallitsi hyvin seesteinen, tyhjä ja jopa apaattinen tunnelma. Sivuhuomautuksena voin sanoa, että messut antavat myös hyvän katsauksen eri maiden tavasta lähestyä ihmistä palvelutilanteessa.

Marokkolaista messuriemua

Koska Saksalla, ja muilla Keski-Euroopan mailla oli iso osa messuhalleista käytössään, niin voit kuvitella, että lihaa ja vaaleaa leipää oli tarjolla lukemattomissa ei muodoissa. Etenkin makkaraa oli oikeastaan jokaisessa hallissa, jossa ruokatuotteita oli saatavilla. Samoin olutta ja paikallisia snapseja oli esillä ja tarjolla kyllästymiseen asti. Erilaisia leivonnaisia ja jälkiruokia näkyi myös mielin määrin.

…–ei niin vihreä!

Suomalaisesta perspektiivistä katsottuna minua ihmetyttää se, että messuilta oli todella vaikea löytää terveellisiä ja kevyitä ruoka-annoksia. Jos vihanneksia ja kasviksia oli tarjolla, niin ne olivat esillä joko raaka-aineina tai sitten etelä-eurooppalaisittain jalostettuina kasoina erilaisia oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, taateleita jne. Myöskään kalaa ei ollut juurikaan saatavilla.   Yksi halli oli omistettu ”Bio”-otsikon alle, mutta sieltäkään en löytänyt kuin yhden kojun, josta sai lihattomia ruoka-annoksia. Salaattien ja vegaanisten ruoka-aineiden ja -annosten vähäisyys oli minulle suuri yllätys, sillä Saksassa on tuntunut olevan suuri buumi biotuotteiden osalta jo monta vuotta. Voi tosin olla, että vahva Berliini-keskeisyys vääristää havaintoani.   Tämä sai minut pohtimaan Suomessa käytävää yhteiskunnallista keskustelua, johon elintarvikkeet, ruoantuotanto, ja ruoan kulutustottumukset olennaisesti liittyvät. Lisäksi haastattelin alaa läheltä seuraavia ihmisiä ja ymmärsin, että olemme edelläkävijöitä monessa maailman tulevaisuuden suuntaa muokkaavassa asiassa.   Seuraavassa kirjoituksessa perustelen näkemystäni, sekä pohdin mahdollisuuksia ja haasteita, jotka liittyvät näiden asioiden kansainvälistämiseen.

Mikäli sinulla on jotain kysyttävää tai kommentteja aiheeseen, niin keskustelen mielelläni asioista!

eero.seppala@senseninsight.com